Helsingin yliopiston emeritaprofessori ruotii nykyaikaa tieteellisesti, mutta popularisoidun ymmärrettävästi, ja aivan vastaansanomattomalla perinpohjaisuudella. Jonkin verran toistoa, mutta ei haittaa, ja ehkä se ei olekaan toistoa, ainoastaan taas jonkun toisen tutkimuksen perusteella asian naulitsemista entistä selvemmäksi.
Tiivistyksenä, nykypäivän räjähdysmäisesti lisääntyneiden mielenterveysongelmien taustalla on kaksi pääseikkaa. Ensinnäkin individualismia korostava kulttuuri, joka leikkaa läpi kaiken viestinnän, median, koulutusohjelmien suunnittelun, johtamisen. Jokaisen oikeus (ja velvollisuus) on korostaa omaa hyvinvointia, tehdä elämästään just se oma juttu, työskennellä unelma-ammatissaan, olla tekemisissä vain sellaisten ihmisten kanssa, joilta saa lisää sisältöä elämäänsä. Nykyään on normalisoitua sellainen puhe ja käytös, joka parikymmentä vuotta sitten olisi tulkittu narsismiksi ja tavallaan tämä on merkki siitä, että yksilönkehitys on jäänyt kesken. Kaikki pyörii oman itsen ympärillä, joten kun elämästä ei tulekaan täydellistä niin se on oma syy, oma epäonnistuminen. Ei ihme että osuu kohti. Lisäksi ekstroverttius on odotusarvo, jota kohti tulisi pyrkiä, tähän tähtäävät koulun opetussuunnitelmat, työntekijöiden rekrytoinnit jne. Eli introverttejä on normaalia ja suvaittavaa syrjiä, vaikka ihonväriin, sukupuoleen, suuntautumiseen tai uskontoon kohdistuvaa syrjimistä pidetään todella pahana. Vaikkei persoonallisuuttaan kukaan voi valita.
Toinen pahoinvointia lisäävä tekijä on sosiaalinen media. Yksilökeskeisessä kulttuurissa ei niinkään olla tekemisissä oikeiden ihmisten kanssa, vaan enenevässä määrin virtuaalimaailmassa. Missä on normaalia testauttaa tekemisensä ja mielipiteensä, hyväksyttävyytensä ihmisenä toisten antamien tykkäysten mukaan. Muokataan minäkuvaa siinä maailmassa hyväksyttyyn muotoon, vaikka tiedettäisiinkin, että muidenkin antama kuva on valheellinen. Todellinen minuus hiipuu. Virtuaalimaailmassa pätevät erilaiset logiikat, sanaton viestintä puuttuu, erilaiset asiantuntemuksen ja elämänkokemuksen tuomat auktoriteetit häviävät, kaikki mielipiteet ovat saman arvoisia ja tulevat ilman suodattimia reaaliajassa. Sosiaalisen median alkuaikoina (ja edelleenkin) ajateltiin, että somen käyttö parantaa sosiaalisia taitoja, mutta tosiasiassa taidot huononevat, kun harjoitus tosielämän kontaktien hoitamisesta vähenee. Erityisen haitallista somen käyttö on nuoruusiässä, kun aivot vasta kehittyvät, eikä normaalia yhteisössä käyttäytymistä ja siitä saatavaa palautetta voida harjoitella ja sementoida aivojen synapseihin.
Paljon kaikkea muutakin sisältöä, joten ihan todella mielenkiintoinen, sivistävä ja ennen kaikkea ajatuksia herättävä kirja, suosittelen.
