Nguyen Phan Que Mai: Vuorten laulu. Luin tämän muutama vuosi sitten, joten ihan kristallinkirkasta muistikuvaa sisällöstä ei enää ole. Mutta pidin paljon, isoäidin ja lapsenlapsen kautta kuvattiin yhden vietnamilaissuvun käänteitä viime vuosisadalla. Kaunis tarina kaiken menettämisestä, sitkeydestä ja valintojen seurauksista. Sodan kauheudesta ja rumuudesta, Vietnamin historiasta. Oma Vietnam-tietämys lisääntyi nollasta edes jollekin tasolle, mutta eipä siitä näköjään paljon käyttömuistiin jäänyt.
Nguyen Phan Que Mai: Missä tuhka kukkii. Nyt lukupiirikirjana minunkin ehdotuksestani, koska tuo aiempi teos oli positiivinen kokemus. Tämän teemana on amerikkalaisten sotilaiden ja vietnamilaisnaisten suhteet Vietnamin sodan aikana, ja niiden seurauksina syntyneet ameraasialaiset lapset. Lasten äidit olivat monesti prostituoituja, kuka mistäkin syystä ja isät hävisivät takaisin Amerikkaan tai kuolivat. Avioliiton ulkopuolella syntynyt lapsi oli stigma, eikä äideillä ollut turvaverkkoja, joten suuri osa lapsista hylättiin. Tällaisia lapsia oli jopa kymmeniätuhansia. Heitä syrjittiin taustansa ja poikkeavan ulkomuotonsa takia, ja he ajautuivat yhteiskunnan ulkopuolelle.
Kirja liikkuu eri aikatasoilla, sodassa ja nykyajassa. Ameraasialainen Phong unelmoi Yhdysvaltoihin pääsemisestä ja isänsä löytämisestä. Phongin isä on ollut musta, joten hänen syrjimisensä valkoihoisuutta ihailevassa maassa on ollut erityisen hankalaa. Sisarukset Trang ja Quynh asuvat maaseudulla pahoihin velkoihin ajautuneiden vanhempiensa kanssa ja pyrkivät selvitymään parhaansa mukaan. Amerikkalainen Dan on sodan aikana ollut helikopterilentäjä ja traumatisoitunut pahasti, hän palaa nyt vaimonsa Lindan kanssa Vietnamiin ikään kuin terapiamatkalle. Hahmoja seurataan eri ajoissa ja heidän tarinansa risteävät.
Pääosin kirja oli mielenkiintoinen, ihan uutta tietoa oli tämä ameraasialainen tausta. Toisaalta syntyihän Suomessa sodan aikana ja jälkeen saksalaisten isien lapsia, jotka eivät ehkä ulkomuodoltaan eronneet muista, mutta varmasti joutuivat silti sietämään syrjintää, samoin kuin lasten äidit. Että universaali aihe. Yhtä hyvä tämä ei mielestäni ollut kuin Vuorten laulu. Muuten ehkä, mutta minua ärsytti tarpeeton pehmoporno, hellät ja intohimoiset suudelmat ja kovettuvat kalut. Siitä huolimatta ihan vörtti, eikä muilla välttämättä ole yhtä ahdasmielinen suhde romantiikan käytännön kuvaukseen kuin minulla.
