Ajatuksia posin kautta. Ihan todella pro laulajia ja taitavia näyttelijöitä, käsittämätöntä fyysistä tekemistäkin välillä. Heräsi valtava arvostus ja kunnioitus ja kiitollisuus siitä nöyryydestä ja ammattilaisuudesta jolla näyttelijät ihan kaikenlaisia proggiksia yleisön iloksi tekevät. Ja ainahan siis joku tykkääkin. Tällä kertaa se en sitten kuitenkaan ollut minä.
Musapuoli toimi joo, mutta kun tyylilaji on musikaaliparodia niin sitten siihen näköjään täytyy ympätä kaikenlaista hassunhauskaa ettei kukaan vaan luulisi että vakavissaan tämmöistä. Leffan juonta seurailtiin vitsikkään sovelletusti, Celine Dion oli mukana reissussa kommentoimassa tapahtumia ja änkemässä keskipisteeseen. Nyt ehkä 30% jutuista nauratti aidosti. Ja se loppu kyllä ei ollut mitään ”roisia huumoria” ei-tosikoille, vaan aikansa elänyttä alapääläppää. Ja huomioiden kuinka hillittömän suvereenit drag-tyyppiset roolit Lauri Ketonen veti, niin olisi ajatellut ohjaajataholle tulevan mieleen että ehkä välttämättä tämän päivän ihmisiä ei aivan tärviölle naurata jatkuva väsynyt homovihjailukaan. En ole Komediateatterin vakiovieraita, mutta ei siellä muukaan kansa ihan liekeissä tuntunut olevan, tosin mahdollista että heillä tunteiden ilmaisu meikäläistä pidättyvämpää.
Mutta siis jos haluaa vaikka kannattaa teatterin tekemistä elinkeinona ja kuulla hienoa laulua ja jaksoittain ihan vilpittömästi nauraa niin kyllä voi mennä. Väliajalla voi ottaa alkoholia jos tuntuu tarpeelliselta ja toinen puoliaika on myös ilman alkoholia parempi kuin eka. Nähtiin eilen, arki-iltana, ja ainakin silloin tilaa oli.