Kulttuurin rahoitusta leikataan, joten ihmekös tuo että isot teatterit haluavat varman päälle tuvat täyteen. Riskejä jollain hämärällä taiteella ei vaan voi ottaa. Onnistumisen todennäköisyys epäilemättä kasvaa kun esitettäväksi valitaan 2003-2010 täysille katsomoille esitetty farssi, Alivuokralainen. En nähnyt esitystä silloin joten vertailukohtaa ei ole.
Jutun juoni on Bulevardin hulppeassa lukaalissa vuokralla asuvat sisätautilääkäri, munuaiskirurgi Lauri Mustonen ja yliopiston hyönteistutkija Pauli Granfelt, jotka saavat ilmoituksen että entinen vuokraemäntä Lydia Molotov on jättänyt asunnon ennakkoperinnöksi veljenpojalleen, vääpeli John (lausutaan Tsön) Molotoville. Pian vääpeli saapuu paikalle vahvistamaan että vuokra todellakin nousee järkyttäväksi ja takuuvuokrakin pitäisi toimittaa. Ja että Lydia Molotov muuttaa asuntoon myös. Kaveruksilla siis ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa alivuokralainen. Jollaiseksi ilmaantuu Carl-Robert Christian Palmberg eli Robban.
Ihan farssin aineksia siis on, ja yleisö olikin innolla mukana. Itse vaan koin melkoista ulkopuolisuutta ensimmäisen puoliajan, yksi juttu nauratti vilpittömästi ja loput olivat mitäänsanomattomia. Lisäksi ennakkoasenne oli, että onko se nyt sitten kivaa, että korkean profiilin sateenkaarihenkilö Arttu Soilumo on värvätty kliseisen hauskaan homorooliin Robbaniksi.
Onneksi sitten oli väliaika ja keskustelut ja omien ajatusten tarkastelu. Koska jo ekan puoliajan aikana tuli selväksi, että Robban on tässä se hyvä tyyppi, ja munuaiskirurgi enemmän arvoiltaan arveluttava hahmo. Sitä se representaatio varmasti teettää. Että kun homo tekee homon hahmon niin seurauksena on ihminen eikä stereotypia. Ja farssissahan kaikki ovat lähtökohtaisesti äärimmäisiä karikatyyreja. Ja todellakin me kaikki olemme omilla tavoillamme naurettavia ja kuinka paljon mukavampaa onkaan nauraa kuin loukkaantua.
Toinen puoliaika oli sitten joko tämän itsetutkiskelun takia tai aidostikin oikeasti hulvaton ja hauska, jopa absurdi. Erinäisiä muita henkilöitä ja käänteitä ilmaantuu ja sopivan älytöntä on kaikki. Joten huippu fiilis. Nyt tämän luettuanne voitte tekin hyvin mennä katsomaan ja löysätä pipoa jo heti alusta alkaen, peace and love.
