Katkelmia tyttären ja isän yhteisistä hetkistä elämän varrelta. Vaikeastakin suhteesta. Kuolemasta. Elämästä sen jälkeen. Nähdyksi tulemisesta. Kohtaamattomuudesta, itsekkyydestä. Vanhemman pakosta olla oma itsensä, lapsen tarpeesta ja oikeudesta kasvaa keskipisteessä.
Paljon ajateltavaa, osin samaistuttavaa tai ainakin ymmärrettävää. Liikuttavaa, itkettävää ja naurattavaa.
Kuulemma pohjautui Stam1nan samannimiseen albumiin. Itse en ole bändiin tutustunut ollenkaan, mutta ei tämä yhteys häirinnyt yhtään. Selitti ehkä näytelmän katkelmallisen luonteen, mutta onhan noita nähty muutenkin. Musiikki toimi hienosti, samoin pelkistetty lavastus. Asuissa omanlaisensa kerroksellisuus, joka tuki vähän unenomaista, epätodellista meininkiä. Hanna Raiskinmäki monissa sivurooleissa ihan suvereeni ja hauska ja muutenkin näyttelijäntyö huippua.
KOMin uudet tilat Siltasaaressa ihan tosi toimivat ja viihtyisät yleisön kannalta, voi olla että näyttämössä ja back stagessa sitten tekijöille tiettyä tilapäisyyden tuntua??
Eli ihan koko systeemiä kyllä suosittelen.
